Polkuni mehiläistarhaukseen alkoi pitkällisestä haaveilusta. Jokin mehiläisissä viehätti ja jännitti, ehkä jopa pelotti.
Koronavuosien aikana syksyllä 2021 ajattelin, että nyt jos koskaan on hetki uudelle ja ilmoittauduin mehiläistarhauksen peruskurssille, vaikken koskaan edes ollut käynyt lähelläkään mehiläistarhaa. “Eihän niitä pakko ole ottaa, jos tarhaus ei tunnukaan mun jutulta…”
No… toisin kävi, niin kuin niin monelle tarhaajalle ennen minua. Mehiläiset veivät mennessään ja vievät yhä. Keväällä 2022 toin ensimmäiset yhdyskuntani Konnevedelle Saarijärveltä. Seuraavan kesän jälkeen talveutukseen lähti jo seitsemän yhdyskuntaa. Samalla alkoi herätä ajatus siitä, että mehiläisten ilosanomaa ja hunajahulluutta voisi ehkä levittää ammattimaisemmin. Keväällä 2024 aloitinkin mehiläistarhauksen ammattiopinnot Yläsavon ammattiopistolla Iisalmessa. Valmistuminen häämöttää jo yhden mehiläiskesän päässä, eli syksyllä 2025.
Koska Konnevesi, siksi Konnemesi. Sukuni on Konnevedeltä, jossa olen viettänyt suurimman osan elämäni kesistä. Mehiläisten hoitaminen on pitkälti “kesätyötä”, joten tarhaaminen missään muualla olisi tarkoittanut kesien viettämistä suurelta osin jossain muualla kuin Konnevedellä. Mahdoton ajatus! Käyskennellessäni itse samoissa metsissä mehiläisteni kanssa, voin olla hyvillä mielin hunajani alkuperästä. Konnevesi on <3
